Mitä kirjastolaiset lukevat, osa 1
Minkälaisia kirjoja Kurikan kirjaston henkilökunta lukee tai tahtoisi lukea? Sen saat selville kuukausittain julkaistavasta blogikirjoituksesta, jossa Kurikan alueen kirjastojen henkilökunta vastailee kysymyksiin kirjoista ja lukemisesta. Idea syntyi, kun kävimme läpi vanhoja arkistoja ja löysimme kirja-aiheisen kyselyn, johon oli aikanaan vastannut kattavasti eri alojen toimijoita.
Tammikuussa kysymyksiin vastaa Katariina ”Kaapo”, joka työskentelee Kurikan pääkirjastossa kirjastonhoitajana.
Kirja, joka muutti elämäsi?
Marko Hautala: Itsevalaisevat. Kirja tutustutti ensimmäistä kertaa psykologiseen jännitykseen, joka kumartaa aina välillä suoranaisen kauhun puoleen. Kauhu genrenä ei ole lemppareitani esimerkiksi elokuvissa tai peleissä, mutta tämä teos sai rakastumaan genreen kirjallisuudessa.
Kirja, joka sai sinut tuntemaan vahvasti?
Katriina Huttunen: Surun istukka. Aihe jo itsessään on käsittämättömän raskas, mutta tapa, jolla Huttunen tragediasta kertoo, on lähes aavemaisen kaunis. Lukemisessa oli pidettävä taukoja sittenkin, kun tekstiä olisi vain halunnut ahmia pidempään.
Kirja, jota parhaillaan luet?
Saana Airtola: Musta aalto. Kirja kertoo 12-vuotiaasta Meeristä, jonka pettymys oman elämänsä aikuisiin ajaa hakemaan huomiota ihailemaltaan artistilta. Alkanut ihmissuhde on kaikkea muuta kuin terve, tai edes laillinen, ja suhdetta peilataan nykyhetkessä tapahtuvan keskustelun kautta niin taitavasti, että aiheen raskaudesta huolimatta esikoisteosta ja sen tekstiä on miellyttävä lukea.
Kirja, jonka aiot lukea?
Niilo Seväsen Ikitalven polku. Sevänen on solistina Insomnium-nimisessä bändissä, joka on toiminut suurena vaikuttimena jo lähes pari vuosikymmentä, joten tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, millaisen eepoksen Sevänen on saanut aikaan. Ja tietysti tämän perään heti sarjaan kuuluva Unten kruunu, kunhan se ilmestyy!
Kirjan henkilö, jonka haluaisit tavata?
Piia Leinon Yliaika-kirjan päähenkilö Annastiina Kankaanrinnan. Haluaisin kysyä häneltä, miten hän ei koskaan pohtinut omaa vanhenemistaan ajaessaan läpi dystooppista lakia, jossa Suomen kansalaisuus on rajattu vain alle 75-vuotiaille. Vai kuvitteliko hän olevansa oman lakinsa yläpuolella?
